“Go diehke vulggiimet? Bággu gal lei”.

“Dat šattai nu gulat go bođiimet diehke Gárasavvonin, de Norjjo stengeje. Ja de šattai nu, dat rádjet diehke oarjjás mijá. De nu. Dego fångar. Ealuin johtet ovdal ja ráidduin min maŋŋái. Ja gosa de guohtun lei de gávdnet idjabottu.

Dat lei fasti guođđit ja vuolgit amas olbmuid lusa. Na ledje amas eatnamat muhto gal dat sápmi oahpastuvvá lánddaide buorebut go olbmuide. De nu šattai dál ja de lea nu.

Vuosttak mis ii lean oktage goahti, vuostak. De dahket gođiid dohko. De dahket gođiid dohko. Loavddagoađit vuosttazettiin, daid aniimet. De ledje nu čoahkke ealut doppe. Muhti ii lean šat miige. Ii leat dál šat.

Go diehke vulgiimet? Bággu gal lei. Eai mii lean go diehke vuolgit.  Bággu gal. Ii mii leat go vuolgit iežát. Buorre dilli doppe ja oahppe lánddat, ii lean vuolgit diehke oktage. Dadjet geat galget vuolgit eret. In lean ožžon mávssu. Sápmi ii oačču mávsse gosge. Ii lean go birget lihkká.

 Mon lean harjánan juo dan ellimii lehkos go lea. Ii gal máhte vearrá šat šaddat.

 Bargan mon gal geahččalin. Gal johteolbmuin lea bargu. Bargu dat lea johtit. De oačču duostu olmmoš buori ja bahá. Gal lean ožžon gierdat. Go ii leat vel iežás slevtta siste oaččut geahččalit man buorit nearvvat leat”.

Anna Maria Omma